Kon-Tikin hurja seikkailu Tyynen valtameren yli – Helsinki Sail Racing

Kon-Tikin hurja seikkailu Tyynen valtameren yli

Helsinki Sail Racing Sail Racing Kon-Tikin hurja seikkailu Tyynen valtameren yli

Sail Racing

Kon-Tikin hurja seikkailu Tyynen valtameren yli

Lähettänyt Robin

Norjalainen Thor Heyerdahl halusi vuonna 1947 todistaa olevan täysin mahdollista, että Polynesian asukkaat saattoivat olla lähtöisin Etelä-Amerikasta. Tätä varten hän rakensi balsapuusta, hamppuköydestä ja banaanipuun lehdistä lautan ja lähti ylittämään sillä Tyyntävaltamerta. Matka kesti 101 päivää. Lautassa ei ollut minkäänlaista moottoria, vaan lautta kulki tuulen ja aaltojen avulla. Hinaaja-alus veti miehistön merelle, mutta tämän jälkeen he olivat luonnon armoilla. Lautta oli nimetty Kon-Tikiksi muinaisen perulaisen heimopäällikön mukaan ja samaisen päällikön kasvot oli myös maalattu lautan lippuun.

Ajatus lauttamatkasta alkoi kiehtoa Heyerdahlia tämän asuessaan vaimonsa kanssa polynesialaisella saarella vuonna 1937. Tuolloin hän oli kuullut tarinan heimopäällikkö Kon-Tikistä, joka oli elänyt 1 500 vuotta sitten. Tarinan kertoi saarella koko elämänsä elänyt vanha mies eräänä iltana nuotion ääressä. Tarinan mukana Kon-Tiki oli paennut kansoineen vihollisia Etelä-Amerikasta meren yli Polynesiaan, jouduttuaan ensin sotaan toisen heimon kanssa. Kon-Tikiä kuvailtiin tarinassa sekä jumalaksi että papiksi. Heyerdahl kiinnostui tarinasta ja muinaisesta heimopäälliköstä. Hän kertoi innoissaan tarinaa muille, mutta kukaan ei uskonut että alkuasukkaat olisivat voineet purjehtia tuon ajan välineillä 7 000 kilometrin matkan. Heyerdahl ei saanut asiaa mielestään ja päätti kokeilla, olisiko matka ollut mahdollinen. Hän otti selvää tuon ajan lautanrakennustekniikasta ja rakennutti itselleen lautan, joka vastasi rakenteeltaan muinaisten perulaisten lauttoja. Tällä lautalla hän halusi purjehtia Perusta Polynesiaan, ylittäen Tyynen valtameren ilman minkäänlaisia apuvälineitä. Heyerdahl sai muutaman muunkin innostumaan ajatuksesta. Heidän kuusihenkinen ryhmänsä lähti matkaan Perusta 28. huhtikuuta 1947. Mukaansa he olivat pakanneet runsaasti ruokaa sekä 250 litraa juomavettä. Eväiksi oli pakattu mm. 200 kookospähkinää, perunoita, hedelmiä, juuria, säilykkeitä ja armeijan käyttämiä retkiruokia. Turvallisuussyistä heillä oli mukanaan myös radiolähetin.

Ensimmäinen matkapäivä sujui leppoisasti, mutta jo toisena päivänä tuuli alkoi yltyä ja aallot kohota. Miehistö pyrki parhaansa mukaan ottamaan kaiken irti purjeesta. Lautta kesti aaltoja yllättävän hyvin, vaikka suuret aallot saivat miehistön jännittämään. Suurienkin aaltojen kohdalla vesi valui lautasta pois yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Vaikka matkanteko tuntui vuoristoradassa matkustamiselta, tuntui lautta pysyvän hyvin koossa. Myrsky jatkui kolme päivää miesten vuorotellessa peräsimessä tunnin kerrallaan. Ruoaksi miehet pyydystivät kaloja ja myös lautan ympärillä kierteleviä haita. Matka sujui ensimmäisen myrskyn jälkeen rauhallisemmin, kunnes matkan 84. päivänä tuuli tyyntyi äkisti kokonaan. Miehet huomasivat taivaanrantaan kerääntyvän mustien pilviä ja seinämä alkoi lähestyä kovaa vauhtia heidän lauttaansa. Tuuli nousi nopeasti ja aallot olivat useita metrejä korkeita. Yhtäkkiä miehistön jäsenet kuulivat avunhuutoja ja tajusivat, että yksi miehistä oli lentänyt yli laidan. Pelastusoperaatio vastatuulessa vaikutti epätoivoiselta aaltojen heitellessä lauttaa, mutta lopulta miehistö sai heitettyä köyden päässä pelastusliivit väsyneelle ystävälleen ja vedettyä tämän takaisin lautan päälle.

Kon-Tikin miehistö vietti merellä kolme kuukautta nähden ainoastaan merta ja taivasta. Matkan jatkuttua 93 päivää alkoi taivaanrannassa kuitenkin erottua Polynesiaan kuuluva Pukapukan saari. Vastatuuli esti kuitenkin rantautumisen ja loppujen lopuksi miehistö pääsi rantautumaan vasta 101. päivänä. Rantautuminen oli tuolloinkin dramaattinen tapahtuma, sillä korkeat aallot heittivät lautan vaaralliselle riutalle. Viimeinen, kahdeksanmetrinen aalto hajotti lautan kasaksi puutikkuja, joissa miehistö roikkui kiinni viimeisillä voimillaan. Tämän jälkeen he olivat aaltojen voimasta ajautuneet kuitenkin jo tarpeeksi pitkälle koralleille ja seuraavien aaltojen ulottumattomiin. He kahlasivat tavaroineen värikkäiden kalaparvien läpi saarelle ja tulivat samalla todistaneeksi, että Tyynen valtameren ylittäminen yksinkertaisella puulautalla on todellakin mahdollista.

Kirjoittanut Robin

Comments are closed.