Keskiajalla kauppalaivat joutuivat usein merirosvojen kynsiin – Helsinki Sail Racing

Keskiajalla kauppalaivat joutuivat usein merirosvojen kynsiin

Helsinki Sail Racing Sail Racing Keskiajalla kauppalaivat joutuivat usein merirosvojen kynsiin

Sail Racing

Keskiajalla kauppalaivat joutuivat usein merirosvojen kynsiin

Lähettänyt Robin

Vuodet 1690 – 1730 olivat merirosvouksen kulta-aikaa ja merellä liikkuminen oli varsin vaarallista nykyhetkeen verrattuna. Tuolloin Euroopassa poliittinen tilanne oli melko vakaa ja valtioiden välillä käydyt suuret sodat oli saatu päätökseen. Kauppa kävi vilkkaana siirtomaiden kanssa ja merellä liikkui runsaasti laivoja täynnä arvokasta lastia. Nämä olivat merirosvoille helppo ja houkutteleva kohde. Osasta merirosvoja tuli hyvinkin kuuluisia ja pelättyjä. Merirosvoilta vaadittiinkin häikäilemättömyyttä ja riskien ottamista, sillä lain mukaan merirosvon sai teloittaa ilman oikeudenkäyntiä, mikäli hänet saatiin kiinni. Merirosvoja pelättiin niin laajalti, että kuuluisimpien rosvojen hurja maine kiiri kaupungista toiseen.

Merten kauhujen maine levisi laajalle

Ranskalaisen merirosvon Emanuel Wynnen kerrotaan olleen ensimmäinen merirosvo, joka käytti myöhemmin tunnusomaiseksi tullutta merirosvolippua. Hänen kerrotaan vetäneen lipun salkoon kohdatessaan englantilaisen laivan Kap Verden lähellä Afrikan rannikolla vuonna 1700. Lippu toimi pelotteena, sillä merirosvokapteenin tavoitteena oli vallata ryöstettävä alus mahdollisimman vähällä taistelulla. Wynnen lippu oli elokuvistakin tuttu kuva, jossa oli kallo ja ristikkäiset luut. Wynnen lipussa oli lisäksi tiimalasi muistutuksena uhreille, että heidän aikansa oli käymässä vähiin.

Englantilainen Edward Teach Mustaparta oli aikanaan erittäin kuuluisa ja pelätty merirosvo, joka operoi Karibialla ja Yhdysvaltojen itärannikolla vuosina 1717 – 1718. Hänen pelottava maineensa juonsi juurensa ennen kaikkea hänen pelottavasta ulkonäöstään ja tuuheasta mustasta parrastaan, josta hän sai myös lisänimensä, mutta tosiasiassa Teach pyrki välttämään väkivaltaa laivoja ryöstäessään. Häntä pidettiin niin vaarallisena, että Charlestonin kaupunki oli valmis maksamaan hänelle runsaat lunnaat siitä, että hän lupasi jättää alueen kauppalaivat rauhaan. Teach kuoli 22. marraskuuta 1718 sotilasjoukkoa vastaan taistellessaan, hänen päätön ruumiinsa heitettiin mereen ja alueen ihmiset olivat helpottuneita.

Kaapparit ottivat osansa Itämerelläkin

Merirosvoja löytyi keskiajalla eniten Karibianmereltä, mutta myös Itämerellä toimi tuolloin aktiivisia merirosvoja. Merenkulku Itämerellä tapahtui rannikoiden ja saaristojen suojissa ja merirosvoille jäi näin oivia paikkoja kauppalaivojen väijymiseen, sillä Gotlannin rannikko sekä Suomenlahden ja Saaristomeren saaristot ovat varsin sokkeloisia. Itämeren satamakaupunkeihin pyrkiviä kauppalaivoja väijyttiin erityisesti 1300-luvun loppupuolella ja 1400-luvulla. Suurimmassa osassa tapauksissa vallattujen laivojen miehistö tapettiin, mutta joskus he joutuivat myös vangeiksi. Vangit saatettiin sulkea sillitynnyreihin, joiden kannet naulattiin kiinni. Useilla merirosvoilla oli kuninkaan lupa toimintaansa, niin sanottu kaapparikirje. He ryöstivät vihollislaivoja ja palkaksi he saivat pitää osan saaliista. Saalis jaettiin valtion, laivanvarustajan ja miehistön kesken. Itämerellä pelättiin 1400-luvulla erityisesti ryhmää, joka kutsui itseään vitaaliveljiksi. Vitaaliveljet aiheuttivat kauppalaivastoille mittavia tappioita koko Itämeren alueella. Vitaalit olivat raakalaisia ja heidät mestattiinkin saman tien jos, heitä saatiin kiinni. Varoituksena muille heidän pääkallonsa kiinnitettiin näkyvään paikkaan paalun päähän.

Suomenlahdella toimivia merirosvoja ja kaappareita vastustettiin erityisesti Raaseporista käsin. Raasepori oli tuohon aikaan Suomessa poliittinen ja taloudellinen keskus, ja sitä hallinnoi ruotsalaissyntyinen Tottien mahtisuku. Tutkijoiden mukaan on varsin mahdollista, että Raaseporin linnan oli 1430-luvun merirosvojen hallussa muutaman kuukauden ajan. Linna palautui kuitenkin nopeasti kruunulle. Samaan aikaan Raaseporia pitivät kotisatamanaan pelätyt Flemingin veljekset, jotka ryöstivät kauppalaivoja alueellla. Itämerellä merkittävä osa kaupankäynnistä tapahtui hansaliiton kautta ja hansaliitolla oli myös tärkeä rooli puolustuksessa. Hansakauppiaat kuitenkin pelkäsivät kaappareita ja alkoivat tämän takia kulkea saattueissa. Itämerellä merirosvous alkoi hiipua 1700-luvulla, mutta rantarosvous jatkui ja kukoisti. Rantarosvot ryöstivät rannikkokyliä ja saariston asukkaita erityisesti itäisellä Suomenlahdella. Rantarosvot myös käyttivät apunaan vääriä merkkitulia ja ohjasivat laivoja karille, jonka jälkeen ne oli helppo ryöstää.

Kirjoittanut Robin

Comments are closed.