Hanneke Vromen holkin uppoaminen oli aikansa tragedia – Helsinki Sail Racing

Hanneke Vromen holkin uppoaminen oli aikansa tragedia

Helsinki Sail Racing Sail Racing Hanneke Vromen holkin uppoaminen oli aikansa tragedia

Sail Racing

Hanneke Vromen holkin uppoaminen oli aikansa tragedia

Lähettänyt Robin

Arvokkaassa lastissa ollut hansalaiva Hanneke Vromen holkki upposi Suomenlahdella hurjassa syysmyrskyssä vuonna 1468 ja hylky pysyi kätkössä aivan viime vuosiin asti, useista etsintäyrityksistä huolimatta. Aluksi laivan uskottiin uponneen Hiittisten edustalle, mutta lopulta hylky löytyi noin sadan kilometrin päästä tästä paikasta.

Hanneke Vromen holkki lähti Lyypekin satamasta kohti Tallinnaa marraskuun puolivälissä vuonna 1468. Alus kulki saattueessa kahden muun aluksen kanssa kohti pohjoista Itämerta ja Hanneke Vrome oli laivoista suurin. Aluksen lastina oli mm. 200 pakkausta kangasta, 1 200 tynnyriä hunajaa, 10 000 kultaguldenia ja paljon muuta kauppatavaraa. Lisäksi aluksessa matkusti eri lähteiden mukaan 180 – 240 henkilöä. Itämerellä seilaavat kauppalaivat joutuivat olemaan varuillaan kaappareiden suhteen, joten matkan ajankohta oli suunniteltu huolella. Purjehduskausi oli jo päättynyt ja kaappareiden alukset eivät enää liikkuneet alueella. Kaappareilta vältyttiinkin suunnitelman mukaisesti, mutta luonnonvoimat olivat matkaa vastaan.

Tallinnaa lähestyvät alukset joutuivat marraskuun 20. päivänä voimakkaaseen vastatuuleen ja ne joutuivat kääntymään kohti Suomea. Tällöin laivoista suurempi kaatui ja upposi. Kukaan laivan matkustajista ei pelastunut. Toinen laivoista selvisi kuin ihmeen kaupalla Tallinnan satamaan. Onnettomuudesta on saatu tietoa lähellä purjehtineen laivan miehistön havaintojen perusteella. Silminnäkijähavaintojen mukaan laiva painui pohjaan silmänräpäyksessä vieden kaikki matkustajat mukanaan. Todennäköisesti Hanneke Vrome osui myrskyssä karille ja upposi Jussarön saaren edustalle. Teoriaa karille ajosta tukee se, että alus hajosi ja upposi niin nopeasti. Mikäli alus olisi saanut myrskyssä pienempiä vaurioita, olisi se pysynyt kauemmin pinnalla ja uponnut hitaammin.

Onnettomuus aiheutti Tallinnassa ja Lyypekissä suurta surua ja ahdistusta. Satamaan pystytettiin muistomerkki haaksirikon uhreille, joka oli paikallaan vielä 1740 – luvulla. Katastrofi onkin verrattavissa mittasuhteiltaan esimerkiksi Estonian uppoamiseen, sillä kyseessä oli todellinen suuronnettomuus. Haaksirikon myötä Lyypekissä ja Tallinnassa asetettiin purjehduksille aikaraja, eikä martinpäivän eli marraskuun 11. päivän jälkeen saanut purjehtia tärkeitä purjehduksia. Päivä on sama, jona Hanneke Vrome lähti Lyypekistä viimeiselle matkalleen.

Hanneke Vromen lastista osa saatiin pelastettua ja vielä vuosienkin kuluttua hylkytavaraa ajelehti läheisille rannoille. Merenpohjaan painuivat kuitenkin esimerkiksi lastina olleet kultarahat, joiden arvo olisi nykyään jopa 50 miljoonaa euroa. Näitä ei ole löytynyt tähän päivään mennessä, mutta tarina aarteesta kiehtoo ihmisiä ja sen olinpaikalla spekuloidaan jatkuvasti.

Hylyn löytyminen 550 vuotta myöhemmin

Sukeltaja Rauno Koivusaari kertoo keränneensä huolella laivan arkistotietoja, vaikka niitä oli niukasti saatavilla. Hän yhdisteli tiedonjyväsiä ja pohti etäisyyksiä. Koivusaari toteaakin, että etäisyyksien hahmottaminen on suurin haaste hylkyjen löytämisessä. Vähitellen kaikki Koivusaaren löytämät mailimitat alkoivat osoittaa yhteen tiettyyn kohtaan. Koivusaaren tutkimukset vahvistivat, että laiva oli ajanut myrskyssä karille ja hajonnut palasiksi. Laivan köli löytyi vuonna 2000. Koivusaaren etsinnät jäivät tuolloin kuitenkin kesken, sillä hän asui vakituisesti Etelä-Amerikassa. Nyt Koivusaari kertoo, että hänen ystävänsä painostavat jatkamaan etsintöjä. Hylyn löysi ryhmä sukeltajia, johon kuului Koivusaaren lisäksi toinen suomalainen sukeltaja, yksi chileläinen sukeltaja sekä ruotsalainen sukellusryhmä. Lautaromua löytyy kolmen tai neljän kilometrin alueelta uppoamispaikalla. Paikalta on löytynyt myös hansa-aikainen ankkuri ja yksi kultaesine. Virallisesti hylkyä ei ole vielä tunnistettu, sillä akateemiset tutkimukset puuttuvat. Helsingin yliopisto ja Museoviraston meriarkeologinen yksikkö ovat kuitenkin kiinnostuneet hylystä.

Tutkimusten edetessä on mahdollista, että tarunomainen kultakolikkolastikin vielä löytyy, sillä ainakin etsijöitä on paikan varmistuttua riittänyt. Hylkyä tutkivat ainakin suomalaiset, ruotsalaiset ja saksalaiset sukeltajat. Virallisesti hylky kuuluu Suomen valtiolle.

Kirjoittanut Robin

Comments are closed.